PHOS: Photopoetry Selections from a new work by Claus Terlinden & Luis Cruz-Villalobos

A fascinating new work by Prof. Cruz-Villalobos, which, as you will see, comes to us in four languages with each writing preceded by a photograph.

We will present below a selection from the collection of 60 photopoetry.

Enjoy!

And, as always, thank you Luis!

XI

Se mezclan las emociones y los paisajes. Se funden y se separan en mi mente. Me descubro como un universo compuesto por varios mundos que existen de modo paralelo. Alcanzo la cima y el fondo del abismo. Caigo y vuelo. Amo y también me descubro odiando. Mi vida es un paisaje disímil de música y silencio.

Emotions and landscapes blend together. They fuse and separate in my mind. I discover myself as a universe composed of several worlds that exist in parallel. I reach the top and the bottom of the abyss. I fall and I fly. I love and also discover myself hating. My life is a dissimilar landscape of music and silence.

Emotionen und Landschaften mischen sich. Sie verschmelzen und trennen sich in meinem Geist. Ich entdecke mich selbst als ein Universum, das aus mehreren Welten besteht, die parallel existieren. Ich erreiche die Gipfel und den Grund des Abgrunds. Ich falle und fliege. Ich liebe und ertappe mich auch beim Hassen. Mein Leben ist eine unterschiedliche Landschaft aus Musik und Stille.

Tunteet ja maisemat sekoittuvat yhteen. Ne sulautuvat ja erottuvat mielessäni. Löydän itseni universumiksi, joka koostuu useista maailmoista, jotka ovat olemassa samanaikaisesti. Saavutan huipun ja syvyyden kuilussa. Putoan ja lennän. Rakastan ja löydän myös vihaavani. Elämäni on erilainen maisema musiikin ja hiljaisuuden välillä.

XXXIII

Los cráneos de algunas hojas junto al yelmo seco de un animal. La muerte viste de otoño la naturaleza. Los árboles parecen decaer, pero la verdad es que están creciendo hacia lo profundo de la tierra. El esqueleto después de sostener una vida, nutre nuevas estructuras que se alzan milagrosamente a sí mismas.

The skulls of some leaves next to the dry helmet of an animal. Death dresses nature in autumn. The trees seem to wither, but the truth is that they are growing deeper into the earth. The skeleton, after supporting a life, nourishes new structures that miraculously rise on their own.

Die Schädel einiger Blätter neben dem trockenen Helm eines Tieres. Der Tod kleidet die Natur im Herbst. Die Bäume scheinen zu verwelken, aber die Wahrheit ist, dass sie tiefer in die Erde wachsen. Das Skelett, nachdem es ein Leben unterstützt hat, nährt neue Strukturen, die auf wundersame Weise von selbst aufstehen.

Lehtien pääkallot kuivan eläimen kypärän vieressä. Kuolema pukee luonnon syksyyn. Puut näyttävät kuihtuvan, mutta totuus on, että ne kasvavat syvemmälle maahan. Luuranko, joka on kantanut elämää, ravitsee uusia rakenteita, jotka ihmeellisesti nousevat omilleen.

XXXIV

Amanece y el cielo comienza a arder levemente en el horizonte. Los colores azules y fríos comienzan a despertar. Aunque el invierno habite estos paisajes, la tibieza en el corazón se hace presente. El sol nos viene a saludar. Hay que darle la bienvenida al menos en silencio.

Dawn breaks and the sky begins to gently burn on the horizon. The cool blue colors start to awaken. Although winter inhabits these landscapes, warmth in the heart is present. The sun comes to greet us. We must welcome it, at least in silence.

Die Dämmerung bricht an und der Himmel beginnt am Horizont leicht zu brennen. Die kühlen blauen Farben fangen an zu erwachen. Obwohl der Winter diese Landschaften bewohnt, ist Wärme im Herzen anwesend. Die Sonne kommt uns begrüßen. Wir müssen sie zumindest im Schweigen willkommen heißen.

Koitto alkaa ja taivas alkaa hehkua kevyesti horisontissa. Viileät siniset värit alkavat herätä. Vaikka talvi asuu näissä maisemissa, lämpö sydämessä on läsnä. Aurinko tulee tervehtimään meitä. Meidän on toivotettava se tervetulleeksi ainakin hiljaisuudessa.

XXXIV

Un día el agua y el cielo se amaron. De ese gesto aéreo y húmedo surgió un ser: pez volador le llamaron. Un espécimen ansioso y grácil, perdido y soñador, que no podía vivir tranquilo en las aguas, pues deseaba nadar en el cielo, pero al volar la angustia lo hacía estar a punto de besar la muerte después de un instante.

One day, water and sky fell in love. From that aerial and humid gesture, a being emerged: they called it a flying fish. An anxious and graceful specimen, lost and dreamy, that couldn't live peacefully in the waters, as it longed to swim in the sky, but flying caused anguish that made it nearly kiss death after just a moment.

Eines Tages verliebten sich Wasser und Himmel ineinander. Aus dieser luftigen und feuchten Geste entstand ein Wesen: Man nannte es fliegenden Fisch. Ein ängstliches und anmutiges Exemplar, verloren und träumerisch, das nicht in Frieden im Wasser leben konnte, da es sich danach sehnte, im Himmel zu schwimmen. Doch beim Fliegen brachte die Angst es schon nach einem Moment beinahe dazu, den Tod zu küssen.

Eräänä päivänä vesi ja taivas rakastuivat toisiinsa. Tästä ilmavasta ja kosteasta eleestä syntyi olento: sitä kutsuttiin lentäväksi kalaksi. Levoton ja sulokas yksilö, eksynyt ja haaveileva, joka ei voinut elää rauhassa vesissä, sillä se halusi uida taivaassa, mutta lentäminen aiheutti ahdistusta ja melkein sai sen suutelemaan kuolemaa vain hetken kuluttua.

XXXVI

Nos encontramos solos un día de otoño. Solos caminamos sin hablar. Solos nos dijimos palabras importantes, de amor y alegría. Solos seguimos un mismo camino. Solos nos cansamos, maldijimos algunos de nuestro pasos. Solos subimos cumbres y bajamos abismos. Solos un día nos alejamos. Por último, nos fundimos al terminar el invierno en la más profunda y única soledad.

We found ourselves alone one autumn day. We walked alone without speaking. Alone, we spoke important words of love and joy. Alone, we followed the same path. Alone, we grew tired, cursed some of our steps. Alone, we climbed summits and descended abysses. Alone, one day we drifted apart. Finally, we merged at the end of the winter in the deepest and only solitude.

Eines Herbsttages trafen wir uns allein. Wir gingen allein, ohne zu sprechen. Allein sagten wir wichtige Worte der Liebe und Freude zueinander. Wir folgten allein demselben Weg. Allein wurden wir müde, verfluchten einige unserer Schritte. Allein erklommen wir Gipfel und stiegen in Abgründe hinab. Eines Tages gingen wir getrennte Wege. Schließlich vereinten wir uns am Ende des Winters in der tiefsten und einzigen Einsamkeit.

Tapasimme toisemme yksinäisinä syyspäivänä. Kävelimme yksin ilman puhetta. Yksin sanoimme tärkeitä sanoja rakkaudesta ja ilosta. Yksin seurasimme samaa polkua. Yksin väsyimme, kirosimme joitakin askeleitamme. Yksin kiipesimme huipuille ja laskeuduimme syvyyksiin. Eräänä päivänä kuljimme eri teitä. Lopulta yhdistyimme talven lopussa syvimmässä ja ainoassa yksinäisyydessä.

XXXVII

El reflejo del mundo es como una red. La imagen más limpia de la realidad es un entramado armónico que une los horizontes. Las partes de todo se abrazan. La unidad de la materia me habla sutilmente de un amor misterioso y sin límites.

The reflection of the world is like a net. The clearest image of reality is a harmonious network that connects horizons. The parts of everything embrace each other. The unity of matter speaks to me subtly of a mysterious and limitless love.

Das Spiegelbild der Welt ist wie ein Netz. Das klarste Bild der Realität ist ein harmonisches Netzwerk, das Horizonte verbindet. Die Teile von allem umarmen sich. Die Einheit der Materie spricht subtil zu mir von einer mysteriösen und grenzenlosen Liebe.

Maailman heijastus on kuin verkko. Todellisuuden selkein kuva on harmoninen verkosto, joka yhdistää horisontit. Kaikki osat sulkevat toisensa syliinsä. Aineen ykseys puhuu minulle hienovaraisesti salaperäisestä ja rajattomasta rakkaudesta.

XVIII

El reflejo del mundo sobre las aguas es el reflejo de un reflejo de otro mundo sobre las aguas. Un mundo desconocido compuesto de vibraciones diminutas que no sabemos bien cómo son realmente. Pues al adentrarnos en el reflejo solo encontramos un espejo que mira a un espejo y se repite hasta el infinito.

The reflection of the world on the waters is the reflection of a reflection of another world on the waters. An unknown world composed of tiny vibrations that we do not know well how they really are. For as we enter the reflection, we only find a mirror that looks at a mirror and repeats itself to infinity.

Die Reflexion der Welt auf dem Wasser ist die Reflexion einer Reflexion einer anderen Welt auf dem Wasser. Eine unbekannte Welt aus winzigen Schwingungen, von denen wir nicht genau wissen, wie sie wirklich sind. Denn wenn wir in die Reflexion eintauchen, finden wir nur einen Spiegel, der einen Spiegel betrachtet und sich bis ins Unendliche wiederholt.

Maailman heijastus vesillä on toisen maailman heijastus, joka puolestaan on heijastus vielä tuntemattomammasta maailmasta. Tämä maailma koostuu pienen pienistä värähtelyistä, joiden todellista olemusta emme oikein tunne. Sillä kun sukellamme heijastukseen, löydämme vain peilin, joka katsoo toista peiliä ja toistaa itseään loputtomiin.

XL

La poesía se escribía sola sobre la nieve, sobre los árboles y sobre el agua. La poesía guardaba el secreto del mundo entero, pero no se dejaba atemorizar por los inquisidores que querían obtener toda la verdad de una sola vez de su boca. La poesía caminaba tranquila mirando los detalles del paisaje y sonreía. No se dejaba apresar por nadie, ni siquiera por los poetas.

Poetry wrote itself on the snow, on the trees, and on the water. Poetry kept the secret of the entire world, but it wasn't intimidated by the inquisitors who wanted to extract all the truth from its mouth at once. Poetry walked calmly, observing the details of the landscape and smiling. It wasn't captured by anyone, not even by the poets.

Die Poesie schrieb sich selbst auf den Schnee, auf die Bäume und auf das Wasser. Die Poesie behielt das Geheimnis der ganzen Welt, ließ sich aber nicht von den Inquisitoren einschüchtern, die alles Wissen auf einmal aus ihrem Mund erhalten wollten. Die Poesie ging ruhig und betrachtete die Details der Landschaft und lächelte. Sie ließ sich von niemandem gefangen nehmen, nicht einmal von den Dichtern.

Runous kirjoitti itse itsensä lumeen, puihin ja veteen. Runous piti koko maailman salaisuuden, mutta se ei antanut pelottaa itseään inkvisiittoreista, jotka halusivat saada kaiken totuuden kerralla sen suusta. Runous käveli rauhallisesti ja katseli maiseman yksityiskohtia hymyillen. Sitä ei vangittu kenenkään toimesta, ei edes runoilijoiden.

Note: This view of poetic composition may be in line with the contemporary Russian poet, Olga Sedakova, a new translation of whose work can be found here (with a Forward by Rowan Williams and the translation by Martha M. F. Kelly).

XLI

La grieta es el lugar preciso por donde puede entrar la luz. Así lo cantó un hombre que alababa al cielo sin saber lo que decía. La grieta es como una herida en el tiempo que lo deja vulnerable para cambiar y convertirse en otro.

The crack is the precise place where light can enter. That's what a man sang as he praised the sky without knowing what he was saying. The crack is like a wound in time that leaves it vulnerable to change and become something else.

Die Riss ist der präzise Ort, an dem das Licht eintreten kann. So sang es ein Mann, der den Himmel lobte, ohne zu wissen, was er sagte. Der Riss ist wie eine Wunde in der Zeit, die sie verletzbar für Veränderungen macht und in etwas anderes umwandeln kann.

Halkeama on tarkka paikka, josta valo voi tulla sisään. Näin lauloi mies, joka ylisti taivasta tietämättä mitä hän sanoi. Halkeama on kuin haava ajassa, joka jättää sen alttiiksi muutokselle ja muuttumiselle joksikin toiseksi.

XLIV

La Existen pequeños castillos, minúsculos, casi invisibles. Allí vive el viento. La luna de vez en cuando también los habita, más bien su reflejo. Son palacios sin muros, sin piezas, sin salones ni decoración hermosa e insignificante. Los castillos a los que me refiero están escondidos en medio de los días, de las calles, del silencio.

There are small castles, tiny, almost invisible. The wind lives there. The moon occasionally inhabits them too, or rather its reflection. They are palaces without walls, without rooms, without halls or beautiful and insignificant decoration. The castles I'm referring to are hidden in the midst of days, streets, and silence.

Es gibt kleine Burgen, winzige, fast unsichtbare. Dort lebt der Wind. Der Mond bewohnt sie gelegentlich auch, genauer gesagt sein Spiegelbild. Es sind Paläste ohne Mauern, ohne Zimmer, ohne Säle oder schöne und bedeutungslose Dekoration. Die Burgen, von denen ich spreche, sind inmitten der Tage, Straßen und der Stille versteckt.

On olemassa pieniä linnoja, pikkuruisia, melkein näkymättömiä. Siellä asuu tuuli. Kuu asuttaa niitä ajoittain myös, tai pikemminkin sen heijastus. Ne ovat linnoja ilman seiniä, ilman huoneita, ilman saleja tai kaunista ja merkityksetöntä koristelua. Linnoitus, josta puhun, on piilotettu päivien, katujen ja hiljaisuuden keskelle.

LI

El caminante bajo la lluvia, solitario, se encuentra consigo mismo. Comenta viejas historias que ya no son más que partituras diluidas de una melodía que una vez se escuchó. El caminante y su sombra, son como hermanos. La luz los crea a ambos.

The walker in the rain, solitary, finds himself. He comments on old stories that are nothing more than diluted scores of a melody once heard. The walker and his shadow are like brothers. Light creates them both.

Der Wanderer im Regen, einsam, findet sich selbst. Er kommentiert alte Geschichten, die nichts weiter als verwässerte Noten einer einst gehörten Melodie sind. Der Wanderer und sein Schatten sind wie Brüder. Das Licht erschafft sie beide.

Sateessa yksin kulkeva kulkija kohtaa itsensä. Hän kommentoi vanhoja tarinoita, jotka ovat enää vain laimentuneita nuotteja kerran kuullusta melodiasta. Kulkija ja hänen varjonsa ovat kuin veljekset. Valo luo heidät molemmat.

LIII

Como claramente dijo el oscuro Heráclito: el origen de todo es el fuego. Su fulgor lo sigue anunciando, así como su hipnótica danza silenciosa. El fuego en manos del sabio forjó la carme muerta para que se hiciese alimento necesario para más sabiduría, también fue arma contra las bestias que querían seguir siendo las dueñas del bosque en llamas.

As the dark Heraclitus clearly said: the origin of everything is fire. Its radiance continues to announce it, as well as its hypnotic silent dance. Fire, in the hands of the wise, forged dead flesh to become necessary sustenance for further wisdom; it was also a weapon against the beasts that wished to remain the masters of the forest in flames.

Wie der dunkle Heraklit deutlich sagte: Der Ursprung von allem ist das Feuer. Sein Glanz kündigt es weiterhin an, ebenso wie sein hypnotischer, lautloser Tanz. Das Feuer wurde von den Weisen genutzt, um tote Körper zu schmieden und sie zu notwendiger Nahrung für weitere Weisheit zu machen; es war auch eine Waffe gegen die Bestien, die weiterhin die Herren des brennenden Waldes sein wollten.

Kuten pimeä Heraclitus selvästi sanoi: kaiken alkuperä on tuli. Sen hehku jatkaa sen julistamista, samoin kuin sen hypnoottinen hiljainen tanssi. Tuli, viisaan käsissä, takoi kuolleen lihan tullakseen tarpeelliseksi ravinnoksi lisää viisautta varten; se oli myös ase petoja vastaan, jotka halusivat säilyä metsän liekeissä hallitsevina.

LVII

He poseído una flor. La flor me ha poseído. Somos el uno para el otro. Somos uno y no dos. Pero solo por un instante, pues lo perfecto, la unión plena, no es de este mundo. Solo pasamos por aquí, nos encontramos, amamos un poco y luego partimos, según algunos, a la perfecta unidad.

I have possessed a flower. The flower has possessed me. We are one for each other. We are one and not two. But only for a moment, for the perfect, complete union is not of this world. We only pass through here, we meet, love a little, and then depart, according to some, towards perfect unity.

Ich habe eine Blume besessen. Die Blume hat mich besessen. Wir sind eins füreinander. Wir sind eins und nicht zwei. Aber nur für einen Moment, denn die vollkommene Vereinigung ist nicht von dieser Welt. Wir gehen nur hier entlang, treffen uns, lieben ein wenig und gehen dann wieder, so sagen einige, hin zur perfekten Einheit.

Olen omistanut kukkasen. Kukkakasvi on omistanut minut. Olemme toisiamme varten. Olemme yksi emmekä kaksi. Mutta vain hetken ajan, sillä täydellinen, täysi ykseys ei ole tästä maailmasta. Kuljemme vain täällä, tapaamme, rakastamme vähän ja sitten lähdemme taas, joidenkin mukaan kohti täydellistä yhtenäisyyttä.

LX

La luz llegó a mí y me transformó en su amante. Vino con su velo que todo lo descubre. Vino con su velocidad inigualable y me convenció que era amado por siempre. Yo no hice nada, solo permanecí callado mientras su abrazo me hizo desaparecer en paz.

The light came to me and transformed me into its lover. It came with its veil that reveals everything. It came with its unmatched speed and convinced me that I was loved forever. I did nothing, I just remained silent as its embrace made me disappear in peace.

Das Licht kam zu mir und verwandelte mich in seinen Liebhaber. Es kam mit seinem Schleier, der alles enthüllt. Es kam mit seiner unvergleichlichen Geschwindigkeit und überzeugte mich, dass ich für immer geliebt wurde. Ich tat nichts, ich blieb einfach still, während seine Umarmung mich in Frieden verschwinden ließ.

Valo tuli luokseni ja muutti minut sen rakastajaksi. Se tuli mukanaan hunnunsa, joka paljastaa kaiken. Se tuli vertaansa vailla olevalla nopeudella ja vakuutti minulle, että minut rakastettiin ikuisesti. En tehnyt mitään, vain pysyin hiljaa, kun sen syleily sai minut häviämään rauhassa.